9.7.2011
Täytän tänään kaksikymmentäkolme vuotta. Eli saman verran kun äitini oli saadessaan minut. Hän oli jo vuoden ollut naimisissa ja jo vuoden leikkinyt perhettä ensirakkautensa kanssa.
Mitä minä olen tehnyt?
Olen vasta valmistunut koulusta ja siirtymässä rajan yli opiskelijasta aikuiseksi. Olen viettänyt hurjan ja jälkikäteen ajateltuna hieman uhkarohkean nuoruuden täynnä viinaa, huumeita ja valtavia bileitä. Olen käynyt nin monessa erimaailman kolkassa, etten edes jaksaisi muistaa niitä, jollen olisi kirjannut niitä yläs. Olen rakastunut kerran ja yrittänyt leikkiä kotia kerran, sillä luulin, että sitä minä haluan.
Mutta mitä mulle kuuluu just nyt?
Istun kuuden aikaan aamulla vieraassa kylässä, vieraan talon terassilla ja mietin miten onnellinen olen juuri nyt. Tajusin vihdoin, eron siinä mitä minä haluan elämältäni ja mitä muut haluavat minun elämältäni. Perheen perustaminen, asuntolaina, hyväpalkkainen työ... Kaikki tämän yhteiskunnan päähämme syöttämiä ajatuksia ja unelmia siitä mitä meidän kuuluisi tehdä. Eikä kukaan pysähdy enään miettimään mitä haluaa tehdä.
Minäpä kerron nyt mitä haluan tehdä ja mitä olen jo tehnyt sen eteen.
Olen taiteilija sielu, aina ollut ja aina tulen olemaan. En kaipaa perheidylliä ja siksi jätin sen kokeilun taakseni. En kaipaa miestä viereeni kertomaan mikä minulle on parhaaksi. En kaipaa hyväpalkkaista työtä tai omakotitalon nurkkiin haalittua turhaa maallista materiaa. Haluan elää tässä ja nyt. Välittämättä huomisesta ja opikseniottaen unohtaa menneet. Haluan tehdä taidetta ilman odotuksia kuuluisuudesta ja mammonasta. Haluan matkustella kaikkiin maailman eri kolkkiin ja tutustua mielenkiintoisiin ihmisiin. Haluan pitää ystäväni lähellä ja jakaa ilot ja surut heidän kanssaan. Haluan polttaa ilta jointin pienen asuntoni parvekkeella ja nauttia vapaudesta.
Sillä sitähän minä olen. Vapaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti