Mietin pitkään mistä kertoisin tänään. Jollain tavalla päivästä muodostui lopulta täydellinen päätös Mitä maalla voi tehdä -minisarjallemme. Kävin perinteitä kunnioittaen illalla syömässä elämäni rakkaimman naisen kanssa. Naisen, joka päätti tulla puhumaan luokan uudelle tytölle yläasteelle, joka opetti tuon tytön pitämään hauskaa ja joka on ollut siitä asti jakamassa ilot ja surut kanssani. Ja voin todeta rehellisesti, että hän on nainen, jota ilman en olisi kasvanut samaksi ihmiseksi kuin nyt olen.
 |
| Vuosi taisi olla 2008. |
Mitä siis teimme? Tapasimme Krouvin parkkipaikalla, kuten aina. Hyppäsimme molemmat toimivampaan autoon ja ajoimme ABC Kuorttiin. Söimme, nauroimme posket kipeiksi ja vedet silmiin, kuten aina. Syötyämme huristelimme takaisin kylälle ja joimme tuopilliset Krouvissa. Ilta loppui lupaukseen seuraavasta näkemisestä. Se mikä on muuttunut vuosien varrella on päivämäärä ja kellon aika, ei muuta. Vaikka olisimme ikuisuuden erossa ja näkemättä toisiamme, voimme aina nähdessämme jatkaa siitä mihin viimeksi jäimme. Aivan kuin emme olisi koskaan erossa olleetkaan. Tämä jos mikä on mielestäni tosiystävyyttä!
 |
| ReggaePaku Kuortin Apsilla. |
Aiemmin päivällä ajattelin energiapuuskassani haravoida vanhempieni pihan loppuun. Jäljellä oli pienen pieni alue etupihalla oven edustalla. Astuttuani kuitenkin haravoidessani viiteen koiran paskaan päätin, että näin hyvä sydäminen edes minä en ole. Jätin havoinnin sikseen ja katselin ympärilleni. Ajattelin aiempina päivinä pihalta ottamiani kuvia ja totesin miten hyödyttömiä ne ovat. Mitä järkeä minun on viettää aamulla tuntitolkulla rajaten kuvista paskakasoja ja romuläjiä pois vain saadakseni kauniita kuvia? Tiedän, että positiivisena ihmisenä yritän etsiä asioista aina ne kauneimmat puolet ja voin sanoa myös olevani hyvä tuomaan asioiden kauneimman puolen esiin. Välillä on kuitenkin lopetettava kauneuden etsiminen väkipakolla ja kohdattava realistinen todellisuus. Seuraavassa siis pilaan kauniin kuvanne vanhempieni tilasta ja esittelen sen, mikä on jäänyt aiempien kuvien ulkopuolelle.
8m korkea "puumaja" blokkaa nätisti järvimaiseman saunan terassilta. Oven edusta etupihalla on täynnä koiran paskaa. Päärakennuksen pienempi terassi.
 |
| Sen on kai joskus tarkoitus olla grilli/kesäkeittiö. |
 |
| Saunan terassi. |
 |
| Pihan laidalla alkava metsä. |
 |
| Etupiha. |
 |
| Vanha kesämökki blokkaa järvinäkymän olohuoneen ikkunoista. |
 |
| Pääsisäänkäynti. |
 |
| Aitan sivusta. |
 |
| Huussin ympärystä. |
 |
| Vanhan kesämökin järvenpuoleinen terassi. |
Jotta tästä päivästä ei nyt jäisi ihan paska maku suuhun, keräsin myös muutaman lapsuuden muiston pihapiiristämme talteen.
 |
| Oma rakentamani nukketalo. En ole koskaan perustanut tavallisiin nukketaloihin, joten rakensin omani ulos ja otin luonnon tuoman monimuotoisuuden mukaan leikkeihini. |
Taikasienimetsä, jossa lapsena juoksentelin metsänhenkien ja seireenien kanssa. Isän rakentama keinu, josta otettiin pituushyppy kisaa.
Tänään palaan takaisin kaupunkiin ja arkeen. Nähdään taas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti