Ihmiset puhuvat. Ihmiset puhuvat paljon. Ihmiset puhuvat keskenään ja yksikseen. Ihmiset puhuvat asiaa ja paskaa. Harvempi meistä pysyy hiljaa ja vielä harvempi ajattelee mitä suustaan päästää.
Toiset meistä puhuvat aina totta ja suoraan. Toiset meistä puhuvat vähän, mutta asiaa. Toiset meistä taas eivät ajattele mitä puhuvat. Elkäämme tietenkään unohtako niitä kaikkien rakastamia tavan takia valehtelijoita, joiden sanat on aina punnittava tarkkaan. Mistä sitten tietää millaisen ihmisen kanssa on tekemisissä, ennen kuin on liian myöhäistä? Mitä jos se ihminen on kaikista läheisin elämässäsi?
Ihmiset rakastavat puhumista ja omaa ääntään, mutta milloin ollaan valmiita tekemään ja jätetään puheet sikseen. Siinä onkin se yksi hankala suomenkielen sana, joka merkitsee eri ihmisille aivan eri asiaa: Lupaus. Ihmiset puhuvat ja lupaavat, mutta kuka ryhtyy tekoihin ja pitää lupauksensa? Ja kuinka tulee suhtautua ihmiseen joka ei pidä lupauksiaan? Siihenpä onkin vaikeampi löytää vastausta ja uskokaa huviksenne, että lupailijalta ei kannata mennä kysymään, sillä luonnollisesti vastaus on: lupaan parantaa tapani, tai vastaavasti: no elä luota mun sanomisiin, ni et pety.
Mitäs jos tämä henkilö on läheisinpiä ihmisiä elämässäsi. Niitä joihin sinun pitäisi pystyä luottamaan. Niitä joilta odotat tukea ja turvaa. Niitä joiden kanssa vietät vapaa-aikasi. Kuinka käsitellä tilanteen, jossa läheisesi lupaa ja lupaa parantaa tapansa ja olla lupailematta turhaan? Mutta jos mitään ei tapahdu, onko väärin menettää uskonsa toisen lupauksiin? Miten kauan on sopivaa antaa toiselle aikaa, ennen kuin kyllästyy? Vai onko se jokaisen itse päätettävissä kestääkö ikuisuuden tätä vai vain hetken? Entä mitäpä jos läheisesi kieltää luottamasta häneen? Miten ihmissuhdetta voi perustaa epäluottamukseen? Sillä sehän on molemmissa tapauksissa loppu tulos. Toiseen ei voi luottaa. Piste.
Luulen vakaasti itse, että ei ole olemassa oikeaa vastausta. Jokainen määrittelee itse omat rajansa. Kaipa se sitten on rakkauden mitta, miten paljon on valmis kärsimään toisen takia. Mutta kuinka paljon ihmisen pitää rakastaa, jotta hän haluaa kärsiä lopun ikäänsä. Siinäpä se lopullinen, asian ytimessä oleva, kysymys.
Minä rakastan lähimmäisiäni paljon ja kärsin heidän takiaan lähes päivittäin. Joko sitä kärsii tai sitten jää yksin. It's up to you.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti