Monelle ihmiselle on äärimmäisen tärkeää oman elämän hallinta. Tieto siitä, että kaikki menee juuri niin kuin haluaa, vaikka sitten joutuisi tekemään töitä sen eteen. Nämä ihmiset antavat kaikkensa ja saavuttavat usein tavoitteensa. Se, tekeekö tämä heistä yhtään sen onnellisempi, on eri asia, mutta ainakin oman elämänsä herroja kyllä.
Mitä siis tapahtuu, jos tälläiselle ihmiselle tapahtuu jotain, mihin hän ei pystykään vaikuttamaan? Jotain, mikä on kaukana hänen toiminta kykynsä ulottumattomissa?
Eräs tälläinen nainen, oman elämänsä herra, sairastui masennukseen. Hän joutui ensimmäistä kertaa elämässään tilanteen eteen, jossa ei tiennyt mitä pitäisi tehdä. Selittämätön pahaolo valtasi hänen koko ruumiinsa ja mielensä. Ja koska pahalle ololle ei tuntunut olevan mitään syytä, ei hän myöskään osannut korjata tilannetta. Tällöin, ensimmäistä kertaa elämässään, nainen joutui nöyrtymään ja myöntämään, että ei selviä yksin. Hän soitti apua ja sai sitä.
Tästä seurasi lähes vuoden kestänyt terapia, lääke ja itsetutkiskelun sekamelska, joka pisti naisen koko elämän arvojärjestyksen uusiksi. Hän joutui tutustumaan aivan uuteen puoleen itsessään, sekä hyväksymään sen, että ei tule pärjäämään yksin. Ei ainakaan ilman lääkitystä.
Lääkitys. Tuo ihmisen keksintö, joka tuo yhtä paljon hyvää kuin pahaakin mukanaan.
Naisella menee nykyään todella hyvin. Hän tuntee taas olevansa oman elämänsä herra. Hän laittoi viimeisen vuoden aikana koko ajatusmallinsa ja ajatusmaailmansa uuteen järjestykseen, mutta sen ansiosta hän pärjää elämässään. Ainut asia, joka muistuttaa viime vuodesta on rivi nappeja kahvinkeittimen vieressä, jotka on muistettava ottaa joka päivä. Joka päivä, tai hän romahtaa.
Mitä siis tapahtui, kun lääkkeet loppuivat? Pari päivää ilman lääkkeitä ja nainen romahti. Hän tiesi, että hänellä ei ole hätää. Hän tiesi, että kaikki on hyvin. Mutta selittämätön pahaolo oli tullut takaisin. Ja aivan kuin se ei olisi riittänyt, tulivat myös päivittäin syötyjen lääkeiden pimeä puoli esille; vieroitusoireet. Nainen paleli ja hikoili noroja otsaltaan vuorotellen, ja hän pelkäsi. Pelkäsi kuollakseen mitä seuraavaksi tapahtuisi.
Mitä on siis elämän hallinta, jos lääkkeet hallitsevat elämääsi? Onko silloin itse ohjaksissa vai lääkkeet? Ainoa mitä tiedän on, että en välttämättä edes halua tietää vastausta, sillä se voisi olla liian suuri palapurtavaksi. Luulen, että parempi on kiltisti syödä lääkkeensä ja uskotella itselleen, että hallitsee omaa elämäänsä, vaikka se sitten olisikin oman elämän suurin valhe.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti