”8.5.2011
IKEA-unelmia
Ensi viikonloppuna lähdemme äitini kanssa juhlimaan myöhästynyttä äitienpäivää yhteisellä IKEA reissulla! Tätä olenkin kaivannut: vain minä ja äiti kahdestaan tekemässä jotain, mistä molemmat nauttivat! IKEAhuonekalut täältä tullaan.”
Pakko pohtia tätä mennyttä ajatusta hieman.
Minusta on äärettömän mukavaa, että meillä äidin kanssa on yhteisiä asioita, jotka voimme jakaa vain keskenämme. Se on äärettömän tärkeää, jotta suhteemme voisi olla niin läheinen kuin se on kaikki nämä vuodet ollut. Ja uskallan jopa sanoa, että mitä vanhemmaksi kasvamme ja mitä enemmän koemme yhdessä, se vain vaihvistaa suhdettamme.
Häiritsevää tässä ehkä onkin IKEA vouhotukseni. Kävimme äitin kanssa tosiaan IKEAssa, josta tuli ostettua aivan liikaa, ja ylivarojen, huonekaluja ja pikku krääsää. Mikä oli loppu tulos? Kauniisti sisustettu asunto, josta parin kk päästä muutin pois. Ja kaikki vai sen takia, että suhde, jossa elin ja asuin, ei toiminutkaan. Oliko siis fiksua käydä sisustamassa IKEAssa asti kaksiota, jonka huonekalut on nyt tungettu ullakkokomeron kokoiseen yksiöön?
No ei tosiaan ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti