Minun metsäretkeni oli hyvinkin tapahtuma rikas, sillä kävelin mm. hevosaitauksen läpi valtavien tammojen vilistäessä ympärilläni, rämmin hyvin soisen metsän osan läpi ja löysin itseni keskeltä kuihtuvaa nokkos-vadelmapensasta. Hauskaa tosin oli, vaikka en loppujen lopuksi yhtään syömä kelpoista sientä löytänytkään.
Sieniä, jotka muut sienestäjät olivat minulle suvainneet jättää:
 |
| Punainen kärpässieni (Amanita muscaria). Yleinen koko maassa niin metsissä kuin pihoissa ja puistoissakin, sisältää useita myrkyllisiä ja huumaavia aineita, syöminen vaikuttaa keskushermostoon ja psyykkeeseen aiheuttaen myrkytysoireita ja harhoja. |
Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Punak%C3%A4rp%C3%A4ssieni
 |
| Suippumadonlakki (Psilocybe semilanceata). Esiintyy pihoilla, puistoissa, puutarhoissa, nurmikoilla, laitumilla, tienvierillä, kosteissa metsien painanteissa, runsaasti lannoitetulla maalla, ruohikossa tai karikkeella koko maan alueella. Sisältää useita keskushermostostoon vaikuttavia hermomyrkkyjä, myrkytysoireita ovat muun muassa aistiharhat ja hyvänolontunne sekä muut psykedeeliset vaikutukset. Sienen kerääminen, hallussapito, käyttö, kasvattaminen ja myynti on kielletty Suomen huumausainelainsäädännössä. |
Tulin tässä itse pohtineeksi erästä seikkaa; jos Suippumadonlakki on näin yleinen Suomessa, niin onko hallussapitoa, jos sitä sattuisi kasvamaan takapihalla? Mielenkiintoinen näkökanta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti