4. lokakuuta 2011

Paskan puhumisen tarve...

... siis mikä?!?

Taas vaihteeksi kahvikupin ääressä syntyneitä pohdintoja. Iltalehdessä oli artikkeli nuoresta miehestä, jonka kämppis oli leimannut padofiiliksi ja levittänyt perättömiä asioita, mm. miehen sekaantumisesta ystävättären tyttäreen sekä miehen "pedofiili-taipumuksista", yhteisille tuttaville, miehen perheelle ja työkavereille. Lopulta mies joutui vaihtamaan paikkakuntaa, työtä sekä vaihtamaan yhteystietonsa salaisiksi. Siis mitä helvettiä tämä ystävä kostui tästä? Miksi?

Oma ymmärrykseni ei taas riitä tähän lainkaan. Onko ystävä mielenvikainen, katkera, kateellinen vai mikä voi olla syynä toisen ihmisen elämän tuhoamiseen näin perusteellisesti? Aihe koskettaa siksikin minua henk.koht. että jouduin samanmoisen mustamaalaamisen kohteeksi, joskin hieman eri mittakaavassa, puolivuotta sitten.

Sanottakoon aluksi, että sairastuin keskivaikeaan masennukseen. Tämän seurauksena minut laimattiin koulussa narkkariksi ja pakotettiin opintojen keskeytymisen uhalla viikottaisiin huumetesteihin. Lopulta koko koulu "tiesi", että olen narkkari. Luokka toverini levittivät "tietoa" siitä, että olen aina koulussa ihan aineissa ja että olen muuttunut niin paljon, että minua ei enään tunnista ja että kanssani ei sen tähden voi olla enään tekemisissä. Eräs läheisimmistä ystävistäni oli myös todennut: "Miten se kehtaa puhua avoimesti mielenterveysongelmistaan? Eikö sitä hävetä yhtään? En mie ainakaan kehtaa enään liikkuu sen kanssa". Lopulta tilanne meni siihen, että kukaan luokaltani ei ollut minun kanssani missään tekemisissä.

Aivan, mistä tiedän tämän kaiken? Eräs ystäväni, joka oli yli vuoden vaihdossa toisessa maassa, ja jota en nähnyt kertaakaan tuona aikana, palasi takaisin Suomeen. Hänelle muistettiin kertoa heti ekana päivänä kaikki tämä tieto minusta. Vaan hänpä tuli luokseni, kertoi mitä oli kuullut ja kysyi minulta. Selitin tilanteen sulateltuani ensin kuulemaani. Ystäväni kommentti kaiken jälkeen oli: "Ihan sama ihminen sie kyllä miun mielestä olet, korkeintaan olet henkisesti kasvanut tänä aikana".

Olen yrittänyt oikeasti miettiä, miksi? Mitä he saivat tästä? Ja miksi yksikään 27 luokkalaisestani ei voinut tulla kysymään minun versiotani asioihin? Noh, vielä reilu puoli vuotta on pakko käydä ko. koulua. Eipähän tarvitse käydä opiskelija pippaloissa, kun eihän sinne narkkaria kutsuta mukaan.

ps. En jaksa enään korjata tuota kellon aikaa ja päivämäärää, kun se jätättää joka päivä sen puoli vuorokautta...

2 kommenttia:

  1. Mua ainakii vituttaa tollaset ihmiset. Sattunu samanlaisii vastaan itselläkii. Yleensä noi hommat lähtee aina siitä jostai yhest tietystä tyypist joka sit tavallaa lietsoo muihin samaa mentaliteettii. Mut tosiaan, kun oon lukenu sun blogia nyt uusimmista vanhempiin merkintöihi ni en kyl ihmettele jos on sut huumetesteihin pistetty. Etenkää jos yhtään mainostaa blogiaan missään esim facessa ni voi varautuu et tutun tuttu joka ei ees olis sun oma kaveri voi ottaa asiat hieman eri tavalla, ku sun tuntevat ihmiset ottais. Vaikee ees kuvitella kui helpost asiat lähtee suurenee ja kiertää. Et ei se välttämättä oo missään yhteydessä ton sun masennuksen kanss. Ja en nyt haluu kritisoida ku tuli vaan mieleen. Hyvä blogi ja kiinnostavii juttui, löysin tän sun reseptien avulla muuten jos ihmettelet ;)

    VastaaPoista
  2. Vastaaminen näköjään hieman kestää, kun on nämä viestit hukkunut tuonne roskapostien sekaan! En ota itteeni kritiikkiä ja ulkopuoliset näkökannat ilman mun tunnelatauksia omiin asioihin on aina mielenkiintoista luettavaa. Tää koko huumetesti sotku sattu ennen ku tätä blogia pidin tai mitään kirjoittelin. Nyt kun on koulu loppusuoralla ja ei jaksa enään välittää niiden mielipiteistä, ni oon ollu vähän suorasanaisempi! Paljon kuitenkin opin siitäkin sotkusta ja osaan olla tahdikkaampi omissa mielipiteissäni tai niiden ääneen lausumisessa. Kiitos myös kannustavasta palautteesta ja reseptejä bloggaan taas uusia, kun syntyy tarpeeks hyvän makusia! :D

    VastaaPoista